Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. (Perintökaari 15 luku 4 §)

Lakia luetaan kuten se on kirjoitettu eli sanamuodon mukaisesti. Perintökaari on poikkeuksellisen vanha laki, minkä vuoksi usein kuvataan, että jäämistöoikeuden tila Suomessa muistuttaa enemmän ns. common law:ta eli sellaista lainsäädäntöä, joka perustuu oikeuskirjallisuuteen ja käytäntöön lain sanamuodon sijaan. 

Testamentilla voidaan aina määrätä, että esimerkiksi kolmesta rintaperillisistä A, B ja C, jätetään A ilman perintöä. A:n valittavaksi jää testamenttia täytäntöön pantaessa eli sen tekijän kuoleman jälkeen valita, vaatiiko hän lakiosaansa tästä huolimatta taikka enemmänkin moittimalla testamenttia. Mikäli A päätetään testamentilla jättää perinnöttä, on usein testamenttiin kirjattu se syy, miksi näin voitaisiin A:n kohdalla perintökaaren valossa menetellä. 

Kunniattoman ja epäsiveellisen elämän tulkintarima on melko korkealla. Oikeustieteellisessä käytettiin luennolla hyvin raflaavana esimerkkinä eläimeen sekaantumista kauppatorilla.

Rikoksella loukkaaminen on hieman helpompi tulkintakysymys, joskin on huomattava, että lain sanamuotoon sisältyy sana ”syvästi”. Pieni loukkaus ei siten riitä perinnöttömäksi tekemiseen. Vielä edellytetään, että rikoksella on loukattu testamentin tekijää, joskaan loukkauksen ei toki tarvitse suoraan tähän kohdistua, sillä loukkaantua saa myös läheiseen kohdistuneesta rikoksesta. 

Muihinkin kohdistuneet rikokset voivat syvästi loukata perinnönjättäjää, kuten KKO 1987:131, jossa perillinen oli tuomittu väkijuomien luvattomasta valmistuksesta ja levittämisestä vankeuteen, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, varkaudesta ja törkeästä varkaudesta. Ratkaisu oli tosin äänestysratkaisu. 

Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa otettiin jälleen kantaa kysymykseen rikoksesta ja sen syvästä loukkaavuudesta ratkaisussa 17.6.2021 21/1243. Tapauksessa oli kyse sekä siveettömästä elämäntavasta sekä rikollisesta toiminnasta, joista tässä tarkastellaan ainoastaan rikollisen toiminnan osuutta. 

Käräjäoikeus katsoi perusteluissaan: 

Perinnöttömäksi tekeminen tahallisen rikoksen perusteella edellyttää perillisen tekemää tahallista rikosta, joka on syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Rikoksen ei tarvitse kohdistu edellä mainittuihin henkilöihin, mutta rikoksen aiheuttaman syvän mielipahan pitää kohdistua johonkin edellä mainituista tahoista. Kyseessä ei tarvitse olla henkilöön kohdistuva rikos, vaan myös muun tyyppinen rikos voi täyttää perintökaaren 15 luvun 4 §:n mukaisen tunnusmerkistön.

Perinnöttömäksi tekeminen edellyttää, että rikollisen teon on oltava syvästi loukkaava. Tältä osin lähtökohtana on perittävän subjektiivinen kokemus. Toisaalta asiaa on arvioitava objektiivisesti siitä lähtökohdasta, millaista käytöstä yhteiskunnassa yleensä pidetään syvästi loukkaavana ja mitä ei. Perinnöttömäksi tekeminen ei saa olla kohtuuton seuraus teon laatuun ja laajuuteen nähden. Oikeuskirjallisuudessa on mainittu esimerkkinä, että yksittäinen törkeä rattijuopumus ei yleensä riitä perusteeksi perinnöttömäksi tekemiselle (Aarnio-Kangas, Suomen Jäämistöoikeus 1 2009, s. 152)..

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu (Aarnio-Kangas, Suomen Jäämistöoikeus 1 2016 s. 145), että rikollisen teon tulee olla toteennäytetty ja asian tuomioistuimessa tai muutoin laillisesti ratkaistu, koska perillistä suojaa syyttömyysolettama. Pelkkä testamentissa esitetty väite perillisen syyllistymisestä rikokseen ei vielä oikeuta toteennäyttämättömänä perinnöttömäksi tekemiseen.

Kantaja on kiistänyt, että häntä olisi koskaan tuomittu rikoksesta. Kantaja on myöntänyt, että hänet on määrätty lähestymiskieltoon kihlattuaan kohtaan. Lähestymiskieltoasian yhteydessä häntä on kuultu poliisilaitoksella ja hän on ollut asiaan liittyen Vantaalla vankilassa.

Kantajan väitetystä rikollisesta toiminnasta on esitetty kantajan vanhempien laatima selvitys (V3), jossa on yleisellä tasolla on mainittu uhkailusta, kiristyksestä, väkivallasta, omaisuuden tuhoamisesta, pidätyksistä ja käräjöinneistä. Selvityksessä ei ole tarkemmin yksilöity, mitä rikoksia ja milloin kantaja olisi tehnyt tai mistä ja milloin hänet olisi tuomittu. Mitään muuta näyttöä kantajan väitetystä rikollisesta toiminnasta ei ole esitetty.

Perinnöttömäksi tekemisen perusteen osalta todistustaakka on sillä, joka vetoaa tällaiseen määräykseen. Todistustaakka on siten vastaajilla.

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että kantajan perinnöttömäksi tekemiseen olisi peruste kantajan rikollisen toiminnan perusteella.

Perusteluista ilmenee hyvin ja tiiviisti perustellusti asian oppi. Yleisellä tasolla maininnat uhkailusta, kiristämisestä, käräjöinneistä ynnä muista rikollisista toimista eivät ole riittävät. Asiassa tarvitaan näyttöä, mieluiten tuomioina, vähintään viranomaisen muina asiakirjoina. 

Tämä näyttö on syytä olla valmiina jo testamenttia laadittaessa, kun ollaan aikeissa jättää rintaperillinen perinnöttä, sillä näyttötaakka jää muille perinnönsaajille, joille taakan kantaminen voi olla huomattavan vaikeaa. Näyttötaakka kannetaan tuomioistuimessa, missä kannettavaksi saattaa tulla myös vastapuolen kulut, mikäli juttu hävitään. 

Testamentin huolellinen suunnittelu on siksi tärkeää ja toisaalta ammattilaisen puoleen kääntyminen silloin, kun testamenttia riitaisassa tilanteessa tulkitaan olemassa olevan näytön valossa.

Jan Huovinen, asianajaja 045 8993303